[Jae 1]
En ole velkaa sinulle sydäntäni, enkä ole velkaa sinulle kehoani
Mutta sinun kannattaisi tietää, että olen pahoillani siitä, että olin varomaton kanssasi
Herra tietää, että olin sinulle velkaa enemmän kuin luulen voivani antaa kenellekään
Mutta en voi kiinnittää aloilleen, mitä normaalit ihmiset haluavat vierasperäisiltä kohteilta
Alahyllyn eroottisilta tuotteilta, kuten minulta

[Esikuoro]
Joten, minä voin pidellä kättäsi, mutta sinua käsivartesi mitan päässä
Oh, riiputa minua oksasta liian korkealla kiivetä ja ravistaa
Vähemmän harvinainen kuin vähäinen, vähemmän timanttia kuin karkea
Luultavasti ei еnemmän kuin hiili, jota et kykenе murskaamaan

[Kertosäe]
Ja minä lupaan, minä oikeasti yritän
Kerää itsesi, Will, tiedä ja tee paremmin
Ei ole luonnollista minulta ajatella, että haluaisit minut/minua minun vuokseni
Minä lupaan, minä oikeasti yritän
Voi, olen pahoillani, minä vannon, teen parhaani
En vain ole vielä oppinut olemaan kaltaisesi ihminen

[Jae 2]
En vieläkään tiedä, kuka olet, tiedän vain, että olen edelleen yksinäinen
Tuota sairaalloista lajia, jota edes seura ei kykene parantamaan
Ja mitä enemmän sinä vakuuttelet, sitä vähemmän minä luotan
Mutta silti sinä annoit minulle sydämesi, minä annoin sinulle vain kehoni
Totta puhuen luulin, ettei kukaan haluaisi sitä, jätä yksin huomaamaan sen olevan poissa
Ja niin minä jätin sen kotiin, mutta nyt, nyt, nyt, nyt
[Esikuoro]
Pidän medaljonkia kuvalla takaraivostani
Oh, väännä jakoavaimella sivupeilejäni, ghostaa ystäviäni
Olen elänyt enemmän elämiä kuin tarpeeksi
Mutta en ole oikea ihminen, vain se paska, jota et voi keksiä

[Kertosäe 2]
Ja minä lupaan, minä oikeasti yritän
Olen vain yhtä riisuttu kuin jos ottaisin vaatteeni pois
Kun me teemme sen lähinnä rakkautta olevan asian, johon olen kykenevä
Enkä minä tiedä miksi sinä välittäisit, mutta minä oikeasti yritän
Voi, olen pahoillani, minä vannon, teen parhaani
En vain ole vielä oppinut olemaan kaltaisesi ihminen

[Silta]
Oliko minulla oikeasti tuota painovoimaa? Ehkä sinä olet juoksuhiekkaa
Sillä en oikeasti voi sanoa, kuinka syvälle jalanjälkeni menivät
Lunastuskaareni huippupiste, neitseellisen sydämen etsiminen
Olen katatooninen käsissäsi, itkien, "Kuinka aiheutinkaan niin paljon harmia?"
Minä hakkaan päätäni vasten keittiön lattiaa
Pahoitellen elämästäni ja siitä, etten koskaan tullut omaasi
Älä sano "Olen pahoillani, mutta tämä ei voi jatkua", tiedän että sinulla on omatkin arpesi
Mutta piilota veitseni ennen kuin lähdet
Minä joko elän tai kuolen yksin

[Kertosäe 3]
Ja minä lupaan kuolla yrittäessäni
Olen edelleen prosessissa, mutta minä edistyn
Minä oikeasti haluan todistaa, että kehitys on mahdollista
Minä lupaan, olen niin vitun pahoillani
En ole hyvä ihminen, olen juuri ja juuri ihminen ollenkaan
Mutta joku päivä tulen olemaan täydellinen ja kuron tämän kaiken umpeen
[Outro]
(Ja kirjoitan vittu kappaleen siitä, koska sen pitää olla kokonaan Willin vitun draamasta, jumalauta!)

(Anteeksi. Vittu, pyydän anteeksi.)