Usko häipyi kävelylle
Nousi junaan lähtevään
Toivo kiskoi takin ylle
Nyt jo nauhoo kenkiään
Teemme muistojemme työtä
Murheelliset sylikkäin
Pelko painaa pitkää yötä
Kaikki on kuin jälkeen päin

Usko lähti, sulki uksen
Vielä nyrkkiänsä pui
Hukkas itseluottamuksen
Lähti pakoon, pelastui
Toivo turhautui ja lähti
Hän on näytelmämme tähti
Näytteleekin mielellään

Kuin vanhat narkkarit
Toisiemme piikiteltävinä

Kylmässä kylppärissä
Rakkaus ja minä

Ihminen, hän kattaa pöytää
Hankkii muistoesineen
Aina etsii usein löytää
Aiheen liinaan ryppyiseen
Hukkaa tahdon, hukkaa pyyteen
Liioittelee linjojaan
Sortuu sorminäppäryyteen
Pitää pöytäpuheitaan
Kuin vanhat narkkarit
Sosiaalihuollon elättinä

Me syömme toisiamme
Rakkaus ja minä

Kuin vanhat narkkarit
Kasvihuoneen linnupelättinä

Turhaakin turhemmat
Rakkaus ja minä