Hän mitä miettii, hän mitä puuhaa
Aamutakisillaan yksin yössä luuhaa
Hän mihin saapuu, hän mistä poistuu
Viikko viikon jälkeen kuvionsa toistuu

Hän kuka lienee, kenestä tykkää
Touhunsa on aina koko lailla mykkää
Tekee jotain kyllä mutta kaiken salaa
Yölamppu palaa

Hän koska nukkuu, hän öitä valvoo
Seisoo peilissä ja itseänsä palvoo
Hän koska alkaa, hän koska lakkaa
Ehkä aamulla taas veljeänsä hakkaa

Näkeekö unta, omistaa haaveen
Pitää yhtä kenties kanssa jonkun aaveen
Ehkä parhaimmillaan vannoo verivalaa
Yölamppu palaa

Paperiarkki, hopeinen kynä
Tukka pesemätön kiiltää öljyttynä
Aurinkolasit, siteessä ranne
Vahtikaa te äidit tarkoin lapsianne

Tyyppi on outo kuin toista maata
Puolen tunnin välein korkkaa pullon aata
Tekee leivän laittaa päälle tonnikalaa
Yölamppu palaa
Mieliä kiehtoo onko hän yksin
Kaksi puhelinta täyttyy kysymyksin
Mitä hän tekee, kääriikö sätkän
Yhdistelmä Calle Öhmanin ja Jätkän

Runoa laatii, silmänsä sulkee
Tuota menoa hän ennen pitkää kulkee
Kohti Pitkäniemeä tai Hattelmalaa
Yölamppu palaa

Yölamppu sammuu