Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään
Niin Jänöjussi pensaastaan katsoi ihmeissään
Ja niin hän nauroi itsekseen, kun joku lensi pyrstölleen
Niin huoleton tuo leikki on ja aivan verraton

"Jos mulla oisi sukset, vaan kyllä näyttäisin
Mä mäkeä kuink lasketaan, kaikki voittaisin
Vaik hyppyri tuo katala on mulle liian matala
Niin pilvihin mä hyppäisin, sen heille näyttäisin!"

Mut Orava tuo oksaltaan, hän silloin lausui näin:
"Sä pullistelet varmaan vaan, nyt Jussi-ystäväin
Et kyllä hyppää pilvihin, vaikka sua auttaisin
Ja vedon lyön; jos teet sen työn niin häntäni mä syön!"

Jos Jussi vaikka yllättäis, se mistä tiedettiin
Ja jotta kiista selviäis, niin sukset hankittiin
Ja kohta mäen huipulla jo Jussi huutaa hurjana:
"Pois alta vaan, nyt lasketaan. En pelkää ollenkaan!"

Ja niin kuin tuuli konsanaan hän syöksyi alaspäin
Ei arvastanut ollenkaan, et voisi käydä näin
Kas satakunta volttia hän teki ilman holttia
Ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen

Mut Orava, hän hymyili: "Se oli miehen työ
Ja mulla säilyy häntäni, en vielä sitä syö
Kas muista, Jänö-ystäväin, ei pilvet ole maassa päin
Sä usko vaan kun neuvotaan tai koita uudestaan!"