Hiljaa sä kätesi ojensit
Otit pois sen vieläkin hiljempaa
Ylt'ympäri puut ne helisi
Ja kuurassa kimmelsi luminen maa

Ma kuulin askelet eroovat
Näin varren vienon, mi vieri pois
Ja yksin yössä mä seisoin - oli
Kuin jotakin kaunista kadonnut ois

Ma seisoin ja mietin ja muistelin:
Mikä olitkaan, runo kaunis sa
Jok’äsken soit minun mielessäin
Ja jok' olit vallan jo valmiina

Yhä tuota ma turhaan tuumailen
Mikä poissa on, se jääpi pois
Mut mielein tuntuu niin tyhjältä
Kuin jotakin kaunista kadonnut ois

Kuin jotakin kaunista kadonnut ois

Hiljaa