Lapissa kaikki kukkii nopeasti
Maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin
Tuon usein tuntenut oon raskahasti
Kun katson kansan tämän vaiheisiin

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
Ja suuri surkastua alhaiseen
Miks meillä niin on monta mielipuolta
Miks vähän käyttäjiä kanteleen

Ja minä itse, miksi näitä mietin
Se merkki varhaisen on vanhuuden
Miks seuraa käskyä en veren vietin
Vaan kansain kohtaloita huokailen

On vastaus vain yksi Lapin suvi
Sit' aatellessa mieli apeutuu
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
Ja kukkain kukoistus, ja riemu muu

Oi oppi ottakaatte joutsenista
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin
On meidän rannoillamme rauhallista
Ja turvaisa on rinne tunturin

Havisten halki ilman liitäkäätte
Tekoja luokaa, maita valaiskaa
Mut talven päättyneen kun täältä näätte
Ma rukoilen, ma pyydän, palatkaa
Ma rukoilen, ma pyydän, palatkaa
[Spoken: Esko Salminen]
Sinä näytät hämmentyneeltä poikani
Aivan kuin olisit pelästynyt
Ei enää hätää, еsitys on päättynyt
Tämä näyttelijämme joista äsken kеrroin
Olivat ilmaa, ja ne kaikki haihtuivat ilmaan, ohueksi ilmaksi
Ja niin kuin tuo äskeinen mielikuva tyhjästä punottu
Niin myös pilviin kurottuvat tornit, loistavat palatsit
Juhlavat temppelit niin koko tämä suuri pallo
Ja kaikki mitä se päälläin kantaa kaikki katoaa
Ja niin kuin tuo aineeton ilve
Kaikki häviää jättämättä jälkeensä edes pilvenhaituvaa
Meidät on tehty samasta aineesta kuin unelmamme
Ja uneen päätyy tämä lyhyt elämä