Vaka vanha Väinämöinen
Veisti vuorella venettä
Kalkutteli kallivolla
Laivaa laitteli, tuosta
Laian veisti, laulun laati
Veisti, laulun laati
Siinä meni aikoa vähäsen
Menipä aikoo vähän
Tuosta saipa purren valmihiksi
Saipa sen valmiiksi

Siitä vanha Väinämöinen
Työnsi venhonsa vesille
Vanhat souti, peät vapisivat
Vanhat peät vapisi
Nuoret souti, airot notku
Teljyt tetrenä kukerti
Siinä souti päivän, souti toisen
Soutipa kolmannenki
Tuolle selvälle meren sedälle
Lakeille laineille

Tuohon puuttu puinen pursi
Takeltu veno jumalan
Ei kivelle, ei havolle
Hauen suuren hartehille
Siitä vanha Väinämöinen
Iski miekalla mereen
Hauki kolmeksi muruksi
Mitä siitä tehtänehen?
Mitä? Mitä? Kanteletta?
Mistä koppa kantelohon?
Mistä kielet kantelohon?
Hauen suuren leukaluusta
Hiuksista neion nuoren?
Tuosta ottipa soitun sormillensa
Soiti päivän, toisen
Kaikki tuli kuulemahan
Väinämöisen soitantoa!
Kaikki tuli kuulemahan
Väinämöisen kanteletta!