Kaivon kuulen kutsuvan
Kuun kanssa yötäni valvon
Kaivon kantta kohotan
Peilin näen veden kalvon

Syvä on kuin ikuisuus
Pohja ei tule vastaan
Pinnan alla salaisuus
Minulle kuiskii ainoastaan

Hiljaa vesi värähtää
Hahmon pintaan piirtää
Tummat silmät välkähtää
Et kai tyttöni kutsua pelkää?

Hyppää luokseni tanssimaan
Vesi soi silkkinä vartesi yllä
Astu toiseen maailmaan
Syleilyyn tahdot vastata kyllä

Huimaa hyppyni voimallaan
Maan pohjaan, kanteen taivaan
Tartun käteen kosteaan
Minut se johtaa tähtilaivaan

Älä sinä käy, lapseni, kaivolle
Kaivolla on väkevä henki
Maan mahlojen lauluja laulelee
Äiti on kerran kuullut senkin